Hei kaikki ihanat!❤️
Lupasinkin kertoa teille sairaudestani (1tyypin diabetes) millä tavalla vaikuttaa elämääni,mistä olen joutunut luopumaan sairauteni vuoksi ja mitä kaikkea olen oppinut tämän avulla,ja mitä apua tästä on ollut. Aloitetaanpas.....
Oli vuosi 2009 tammikuuta,oli silloin ihan tavallinen 4-luokkalaisen koulupäivä. Kävin koulua ihan normaalisti,no sitten välitunnilla tapahtui "tapaturma" ,kaaduin oman luokkalaisen pojan päälle,minua alkoi sattumaan ihan sairaasti vatsaa(ainakin näin muistelen!) lähdin avustajan kanssa terveydenhoitajalle,siellä sitten kyseltiin mitä oli käynyt ? Mihin sattui? No tietenkin selitin kaikki niinkuin se meni... Sen jälkeen terveydenhoitaja rupes ottaa kaiken maailman näytteitä ja kokeita,itkin vaan ku en tajunnut mistä oli kyse, yhtäkkiä terveydenhoitaja soitti keskussairaalaan,sillä hetkellä menin paniikkiin kun kuulin että joutuisin sairaalaan,oma opettajani tuli tuomaan ulkoiluvaatteita terveydenhoitajan kansliaan.... Seuraavaksi terkkari otti puhelimen kädestään ja sanoi että onkos äitisi kotona ... Olin ihan että kyllä,en vieläkään tiennyt mikä oli minulla,miksi minulle ei kerrottu?? Telkkarin soitettua äidille,menimme keskussairaalalle,siellä minua oli vastassa hoitaja ja lääkäri... Itkin hysteerisesti sillä en vieläkään tiennyt mistä on kyse!!?? Sairaalalla minua tutkittiin lisää,no sitten mieleni avautui kun minulle viimein kerrottiin mikä minulla on,vaikken pienempänä tiennyt yhtään mikä se oli... Mutta kuitenkin hoitaja ja lääkäri selitti mikä minulla on,ja kertoivat et joudun jäämään sairaalaan,silloin aloin itkemään;(( en käsittänyt ihan tarkalleen mutta sitten parin päivän osastojakson jälkeen tiesin jo mikä minulla oli, olin oppinut uusia asioita, olin jopa ehkä iloisempikin.
Kouluun palasin 2 viikon jälkeen tapahtumasta.... Kouluun minulle tuli oma kouluavustaja,josta en todellakaan tykännyt pidin itseäni (erilaisena kuin muut) koulun käynti alkoi hyvin,mutta sitten tajusin että kaikki "ystäväni" olivat hävinneet.... Olin yksin... :/ tämän takia minulla ei varmaan edes ollut motivaatiota hoitamiseen,sillä ei ketään lähellä ja minut jätettiin kaikesta ulos....
Yläkoulun alkaessa minulla oli pari hyvää ystävää ,mutta sitten hoitomotivaatio romahti kokonaan tajusin että olen enää pelkkää luuta ja nahkaa,jouduin osastolle. Osastolta arkeen palaaminen meni iha jees:) sitten tapahtui iso muutos elämääni,me nimittäin muutettiin kouluni vaihtui jactulevasta koulusta en tuntenut ketään paitsi yhden,no tietenkin menin ainoan tuntemani ihmisen luokalle...no sitten se alkoi koulukiusaaminen joka jatkui yläkoulun loppumiseen asti,ja tämän takia minulla ei enää ollut voimia hoitaa itseäni joten monet osastojaksot kävin 7-9lk aikana.
Nyt ammattikoulussa minulla menee paljon paremmin,ystäviä riittää. Tämä hoitomotivaatio alkaa mennä hyvin,mutta vielä pystyy paremmin hoitaa. Kokoajan parempaan suuntaan menossa. :)
Onko teillä mitään sairauksia ?
Onko se jotenkin vaikuttanut elämäänne?
Seuraavassa postauksessa : kuvailuu ja Ilosaarirock
Heihei! ~ Tiina
